Ruskamatkamme Lappiin alkoi sunnuntaina Sahalahdelta. Lähdimme ajamaan kohti pohjoista puoli yhdentoista aikaan aamupäivällä. Auto oli pakattu erittäin täyteen ja Roope hyppäsi kiltisti takapenkille. Minna aloitti ajourakan ajamalla Sahalahdelta melkein Jyväskylään. Ensimmäinen pysähdys tapahtui ABC Hankasalmella. Oli oikeastaan ihan mukavakin päästä jaloittelemaan ja toisaalta, myös Roope kaipasi pissa- ja juomataukoa. Siitä matka taas jatkui Jyväskylästä pohjoiseen ja parin tunnin päästä näimme Puijon. Ja vuorossa oli pistäytyminen ABC Pitkälahdella, josta kävimme ostamassa eväsleivät matkaan mukaan. Tämän jälkeen auton nokka meni kohti Kajaania, jonne pääsimme parin tunnin ajamisen jälkeen. Kävimme siellä Prismassa ostamassa ruokaa (=makkaraa ja leipää) sillä olimme jo suhteellisen lähellä sunnuntain määränpäätämme. Sotkamoon oli noin tunnin ajomatka Kajaanista ja ette arvaakaan mitä siellä näimme! Ette uskokaan, että jossain on näitä "ufoja" vielä jäljellä:



Seitsemän jälkeen illalla saavuimme Sotkamon ja Nurmeksen alueilla sijaitsevaan Hiidenportin kansallispuistoon. Ajoimme pohjoiselle Palolammen parkkipaikalle, josta oli lyhyin matka Hiidenportin nähtävyydelle ja siitä sitten lyhyen matkaa vielä eteenpäin laavupaikalle.



Sinne pääsimme kahdeksan jälkeen illalla, kävelyä metsässä oli noin kolme kilometriä. Ja hyvin ehdimme vielä valoisaan aikaan.



Laavupaikan nimi oli Porttilammet ja se sijaitsi pienen suolammen vieressä. Ilmeisesti edempänä oli sitten vielä toinenkin lampi, ainakin nimen perusteella. Laavun lisäksi paikalta löytyi nuotiopaikka, huussi ja puuvaja. Sytytimme nuotion jotta saimme iltamakkarat paistettua.



Päätimmekin yöpyä laavussa. Tuleepaahan edes kerran elämässä koettua sellainenkin =)



Tämän retken opetuksena oli ehdottomasti se, että meillä ei todellakaan ole lähellekään hyvä kunto. Kyllä se vaan tuntui aikamoisesti, että selässä oli kymmenen kiloa lisäpainoa. Ja seuraavalla kerralla kannattaa miettiä hieman tarkemmin, että mitenkä sen rinkan pakkaa. Ettei sitten tarvitse ihan kaikkea purkaa kerralla!



Sotkamon korkeudella ilta pimenee myöhemmin kuin Pirkanmaalla. Menimme iltahämärissä nukkumaan ja Minna otti Roopen viereensä nukkumaan ettei pikkuiselle tulisi kylmä. Ramilla ja Minnalla oli muutama paita ja muutamat housut päällä sekä pipo ja kaulaliina. Okei, kyllähän se mielessä kävi, että asioita voisi tehdä helpomminkin. Ja mökitkin on keksitty...

Yö meni kuitenkin yllättävän hyvin. Kyllähän sitä nyt hieman paleli, mutta eikös se kuulu asiaan. Minna sai jakaa makuupussinsa osittain Roopen kanssa, joka taisi hieman palella yöllä omasta makuupussistaan huolimatta. Nukuimme välillä yöllä heräillen aamukuuteen asti, jolloin olikin sitten jo valoisaa. Laitettuamme tavarat kasaan lähdimme iltaista reittiä takaisin päin autolle. Matkalla oli paikoittain pitkospuita ja välillä taas jyrkkiä laskuja ja nousuja. Mutta kun mentiin rauhallisesti, niin kaikki selvisivät ihan hyvin. Autolle päästyämme huomasimme, että mittari näytti ulkona olevan asteita +4. Eli ei edes jouduttu nukkumaan pakkasessa. Tosin, tämän jo tiesimmekin, sillä yöllä satoi vettä pariinkin otteeseen.




Lähdimme ajamaan aurinkoisessa aamussa kohti Kuusamoa. Sinne oli jälleen se maaginen parin tunnin ajomatka. Kummallista kuinka Suomen isommat kaupunkikeskittymät sijaitsevat juuri sen 1,5-2 tunnin ajomatkan päässä toisistaan.

Kuusamossa meitä odotti tutut maisemat viime vuoden heinäkuulta. Ja toisaalta myös kauppareissu Prismaan, sillä Kemijärvellä on "vain" S-market. Teimme ruokaostokset, tankkasimme taas kerran ja pissatimme Roopen. Sitten jatkettiin vielä viimeinen ajomatkaponnistus Kemijärvelle, jonne oli yllätys yllätys, kahden tunnin matka.



Suunnistustaitoja ei tarvittu kauheasti, sillä meillä oli ohjeena mennä Pyhätunturin liikekeskukselle, josta saimme avaimet mökkiin. Ja itse mökkihän sijaitsee kahden kilometrin päässä tunturista, joten kauaa ei enää tarvinnut odottaa perille pääsyä.



Mökki oli ensisilmäyksellä iso. Mitenkä ihmeessä tämän kokoinen mökki voi olla meidän hintahaitarissa, joka nyt kuitenkin on aika edullinen kun vertaa tarjonnassa olevia mökkejä? Meillä on tässä pieni ulkokuisti ja kylmä katettu sisäkuisti, iso yhtenäinen tupa, jossa on myös takka (sekä ihana, iso ja pehmeä divaanisohva)



pieni keittiö, makuuhuone, pesuhuone ja sauna. Lisäksi mökistä löytyy myös parvi, jossa olisi nukkumatilat varmaankin kuudelle hengelle.

Maanantai-ilta meni ihan perinteisesti. Viritimme takkaan nuotion ja paistoimme kyljyksiä, maissia ja makkaraa. Lisäksi katsoimme salkkarit, eikös ne pidä katsoa vaikka olisi missä päin Suomea olisikin =)

Heräsimme aamulla vasta puoli kymmenen aikaan. Taisi siis pikkuisen väsyttää edellisen laavuyön jäljiltä. Vaikka onhan se nyt ihan oikein, että lomalla saa nukkua neljää pidempään!

Päätimme lähteä kävelylle merkattuja reittejä pitkin. Ihan mökin takaa alkaa Pyhä-Luoston kansallispuisto, josta meni sauvakävelyreitti Pyhälle. Lähdimme Roopen kanssa, mutta emme päässeet puolta kilometriä pidemmälle, sillä meidän piti palata hakemaan Ramille hanskat. Ulkona kävi aika kova ja kylmä tuuli.  Mökin  takana on todella paljon  variksenmarjaa ja myös juolukkaa näkyy suhteellisen paljon.



Mustikan varvuissa alkaa jo hieman näkyä ruskan värejäkin.



Pääsimme puoleen väliin matkaa, kun alkoi sataa melkein kaatamalla. Siitä syystä päätimmekin sitten kääntyä takaisin mökille. Ennen sadetta totesimme kuitenkin, että kyllä pohjoisen maisemat ovat jylhemmät kuin meillä kotona.





Netistä etsimme paikkoja mihinkä voisimme mennä ja arvuuttelimme Auttikönkään ja Napapiirin kansallispuiston välillä. Kummatkin sijaitsevat Rovaniemellä ja koitimme kovasti toivoa, että siellä ei sitten sataisi. No, ajomatkan päätteeksi totesimme, että kyllä sielläkin satoi. Joten piipahdimme sitten vain Rovaniemen Prismassa ostamassa autoon häikäisysuojat Roopen suojaksi.

Ilta kului mökillä, ihan vain perinteistä nuotioruokaa tehdessä. Kyljyksiä, kuinkas muutenkaan =) Illalla ilma selkeni ja kävimme vielä lyhyesti ulkoilemassa.



Samalla näimme kavion jäljen mökin takana. Taitaa täällä jossain muutama porokin liikuskella.

Olimme tänään lomalaisen näkökulmasta aamuvirkkuja, sillä heräsimme jo puoli kahdeksan aikaan. Ilma tuntui aika viileältä, valitettavasti tässä mökissä ei ole missään lämpömittaria, joten kovinkaan tarkkoja ilmaselostuksia ei saada tehtyä. Koska aamu oli aurinkoinen, lähdimme ajelemaan kohti Sallaa. Tässä vaiheessa auton lämpömittari näytti ulkoilman olevan +4 astetta.

Sallaan on Pyhältä sellainen 120 kilometriä. Täällä pohjoisessa tuntuu, että joka paikkaan on vähintään 100 kilometriä matkaa. Ei kyllä tule enää mielenkään valittaa Tampereella jostain pienistä välimatkoista toiselle puolelle kaupunkia. Ne on pieniä matkoja sellaiset!

Sallassa oli ollut hyvinkin paljon erilaisia kuntoilureittejä, mutta mepä päätimme kivuta tunturin laelle.




Tunturin alaosassa oli komeasti tupasvillaa (tai ainakin jotain sinne päin)



Mökissä googletimme, että Sallatunturin korkeus on 447m, joten meidän päiväkävely oli sitten sellainen vaivainen kilometri. Mutta huh huijaa, kyllä on meinaan aika paljon raskaampaa kivuta se kilometri korkeussuunnassa kuin pituussuunnassa. Mutta koska olimme päättäneet nousta ylös asti, niin se oli sitten tehtävä, vaikka jossain puolen välin jälkeen jalat olivatkin jo ihan maitohapoilla.






Ylhäällä korkeuksissa oli aivan järkyttävän kylmä tuuli, mutta komeat näkymät. Ja olihan siellä kyltti, että Venäjälle oli laelta vain 15 kilometriä. Tosin, eipä ne tunturit näyttäneet siellä yhtään sen erilaisemmalta kuin Suomen puolellakaan. (Kyseiset tunturit näkyvät juurikin Ramin ja Roopen takana)



Yleinäkymä oli tunturia tunturin vieressä. Mistä ihmeestä oikein tulee Maamme-laulun sanat 'ei laaksoa ei kukkulaa'? Se ei ainakaan pidä paikkaansa Lapissa...



Ylhäällä näimme kaksi poroakin, aikuisen ja vasan. Täällä on itse asiassa paljon vähemmän poroja liikkeellä kuin viime vuonna Kuusamossa, mutta onhan se ajankohtakin eri. Roopekin tajusi jotain porojen perään, tosin ei kuitenkaan haukkunut niitä.



Alaspäin tuleminen oli helpompaa kuin kipuaminen, mutta kyllähän tuo innokas haistelija loi siihenkin oman haasteensa.

Sallasta ajelimme taas takaisin mökille ja laitoimme ruokaa. Yllättävän väsyneiksi jalat kyllä tulivat tuosta kipuamisesta. Huolestuttavaa =)

Alkuilta oli todella kaunis, joten lähdimme vielä pienoiselle iltakävelylle Roopen kanssa. Tässä lähistöllä on hieno koskinen oja, josta myös Roope tykkää. Ja tulihan tuolla reissulla testattua, että meidän koiralle maistuu myös puolukat. Kävelyn jälkeen Rami hakkasi takkapuita pienemmiksi ja Minna lähti Roopen  kanssa poimimaan variksenmarjoja, jotta saa leivottua illemmalla marjapullaa. Poimiminen oli kivaa koska marjoja on tässä lähistöllä todella paljon. Mutta, nyt kun oli lähes tyyntä, niin ystävämme hyttyset löysivät tiensä joka puolelle. No, saatiinpa edes pulliin tarpeeksi marjoja.

Sataa vettä. Ja sataa vettä. Ja muistinko jo mainita, että sataa vettä.

Tänään ei oikeasti ole tehty juuri mitään. Vaikka, eipä sitä kai lomamatkallakaan tarvi aina juosta joka paikkaan. Tosin, huomisellekin luvattiin sadetta ja me päätimme, että ei muuta kuin sadeasut päälle ja maastoon. Ei sitä toista löhöpäivää jaksa viettää. Kiitos kuitenkin  Dharma&Greg- ja Kotikatu- sarjoille!

Vaikka meidän miehille tämä päivä taisikin tulla tarpeeseen. Rami poti aamupäivällä hieman kipeää mahaa ja Roope sai ansaitsemansa lepopäivän. On pikkuherra sen verran pentu vielä, että pitkät luontopäivät väsyttävät aika lailla.

Illan kohokohta oli takassa paistetut lätyt =)