Heräsimme aamulla aurinkoiseen päivään ja päätimme lähteä Napapiirille. Suuntana oli Vaattunkiköngäs, joka on noin puolen tunnin ajomatkan päässä Rovaniemen keskustasta.



Vaattunkikönkäälle oli tehty esteetön kulku ja kilometrin mittainen Könkäänsaaren lintupolku. Tänne oli rakennettu hieno taukopaikka.




Vaattunkiköngäs itsessään oli hieno.





Lintupolulta alkoi myös pidemmät reitit, joista me valitsimme seitsemän kilometrin mittaisen suoluontopolun. Tämä oli hyvin pitkälti pitkospuiden varaan tehty reitti.




Toinen näkyvä maamerkki oli useat sillat ja riippusillat, joitka menivät könkien ja jokien ylitse. Mutta hyvinpä niistä tuo meidän pikkuherrakin selvisi.




Puolessä välissä suoluontopolkua oli taukopaikka ja laavu. Tässä olisi muuten ollut aika hyvä paikka sille päiväkahville tai edes grillimakkaralle, mutta jostain syystä meillä ei ollut eväitä mukana. No, kyllähän se mehukin maistui siinä hyvältä auringonpaisteessa.




Suuria suoalueita halkoi hieno joki, jota kutsutaan Säynäojaksi. Vaikka olihan tuo mielestämme isompi kuin pelkkä oja. Nyt alkaa jo hieman näkyä ruskan sävyjä tällä korkeudella, vaikka alkuviikosta ei ollut niin selvää ruskaa näkyvissä.




Puolukoita oli tällä alueella niin mahdottoman paljon, että tuntui ihan pahalta jättää niitä metsään. Vaikka eivät ne olleet ihan vielä kypsiäkään. Ja taas kerran Roope tykkäsi syödä niitä =)

Matkan varrella oli myös lintutorni/näkötorni, josta oli mukavat näkymät soiden yli. Tässä Rami katselee maisemia ylhäältä.



Yksi reiteistä olisi mennyt Vikakönkäälle, mutta sinne oli matkaa suuntaansa 10km. Näin ollen päätimme, että emme menisi sinne, sillä Roope tuntuu olevan aika väsynyt tästä yllättävästä ulkoiluviikosta. Me aikuisethan nyt olisimme jaksaneet vaikka maailman ääriin...


Kun lähdimme ajamaan takaisin mökille, niin poikkesimme sitten mennessä Vikakönkäällä, joka oli ihan matkan varrella. Ja kaiken lisäksi tuo köngäs oli vielä autotien varressa joten kävelyä ei tarvinnut harrastaa. Vikaköngäs oli ihan samaa kokoluokkaa kuin Vaattunkiköngäs. Kyllä ne kosket vain ovat hienoja. Samanaikaisesti voimakkaita mutta omalla tavallaan rauhoittavia kaikessa pauhunassaan. Mutta eikös tamperelaisten pidäkin tykätä koskista =)



Mökille saavuimme nukkuvan koiran kanssa viiden pintaan, joten eipä siinä illalla sitten enää muuta kuin ruokaa naaman eteen. Iltakävely olisi voinut olla ihan kiva, mutta eiköhän tuon Roopen pidä antaa levätäkin. Täällä mökillä kun tuntuu, että koira on meissä kahdessa ihan koko ajan kiinni ja tarkkailee ettei vaan livistetä ulos. Varmaan outo paikka tekee sen ettei halua olla yksin.


Kaiken kaikkiaan oli mukava päivä ja oli mukava katsella pohjoisen maisemia syysauringossa. Harmi vain, että nyt illaksi tuli taas pilvistä. Ne revontulet kun ovat vielä näkemättä...