Olimme tänään lomalaisen näkökulmasta aamuvirkkuja, sillä heräsimme jo puoli kahdeksan aikaan. Ilma tuntui aika viileältä, valitettavasti tässä mökissä ei ole missään lämpömittaria, joten kovinkaan tarkkoja ilmaselostuksia ei saada tehtyä. Koska aamu oli aurinkoinen, lähdimme ajelemaan kohti Sallaa. Tässä vaiheessa auton lämpömittari näytti ulkoilman olevan +4 astetta.

Sallaan on Pyhältä sellainen 120 kilometriä. Täällä pohjoisessa tuntuu, että joka paikkaan on vähintään 100 kilometriä matkaa. Ei kyllä tule enää mielenkään valittaa Tampereella jostain pienistä välimatkoista toiselle puolelle kaupunkia. Ne on pieniä matkoja sellaiset!

Sallassa oli ollut hyvinkin paljon erilaisia kuntoilureittejä, mutta mepä päätimme kivuta tunturin laelle.




Tunturin alaosassa oli komeasti tupasvillaa (tai ainakin jotain sinne päin)



Mökissä googletimme, että Sallatunturin korkeus on 447m, joten meidän päiväkävely oli sitten sellainen vaivainen kilometri. Mutta huh huijaa, kyllä on meinaan aika paljon raskaampaa kivuta se kilometri korkeussuunnassa kuin pituussuunnassa. Mutta koska olimme päättäneet nousta ylös asti, niin se oli sitten tehtävä, vaikka jossain puolen välin jälkeen jalat olivatkin jo ihan maitohapoilla.






Ylhäällä korkeuksissa oli aivan järkyttävän kylmä tuuli, mutta komeat näkymät. Ja olihan siellä kyltti, että Venäjälle oli laelta vain 15 kilometriä. Tosin, eipä ne tunturit näyttäneet siellä yhtään sen erilaisemmalta kuin Suomen puolellakaan. (Kyseiset tunturit näkyvät juurikin Ramin ja Roopen takana)



Yleinäkymä oli tunturia tunturin vieressä. Mistä ihmeestä oikein tulee Maamme-laulun sanat 'ei laaksoa ei kukkulaa'? Se ei ainakaan pidä paikkaansa Lapissa...



Ylhäällä näimme kaksi poroakin, aikuisen ja vasan. Täällä on itse asiassa paljon vähemmän poroja liikkeellä kuin viime vuonna Kuusamossa, mutta onhan se ajankohtakin eri. Roopekin tajusi jotain porojen perään, tosin ei kuitenkaan haukkunut niitä.



Alaspäin tuleminen oli helpompaa kuin kipuaminen, mutta kyllähän tuo innokas haistelija loi siihenkin oman haasteensa.

Sallasta ajelimme taas takaisin mökille ja laitoimme ruokaa. Yllättävän väsyneiksi jalat kyllä tulivat tuosta kipuamisesta. Huolestuttavaa =)

Alkuilta oli todella kaunis, joten lähdimme vielä pienoiselle iltakävelylle Roopen kanssa. Tässä lähistöllä on hieno koskinen oja, josta myös Roope tykkää. Ja tulihan tuolla reissulla testattua, että meidän koiralle maistuu myös puolukat. Kävelyn jälkeen Rami hakkasi takkapuita pienemmiksi ja Minna lähti Roopen  kanssa poimimaan variksenmarjoja, jotta saa leivottua illemmalla marjapullaa. Poimiminen oli kivaa koska marjoja on tässä lähistöllä todella paljon. Mutta, nyt kun oli lähes tyyntä, niin ystävämme hyttyset löysivät tiensä joka puolelle. No, saatiinpa edes pulliin tarpeeksi marjoja.